Search
  • Slovenia-seura

Elämämme aistitun maailman varassa

Tämä artikkeli on julkaistu 15.6. 2019 Savon Sanomissa. Jutun kirjoittaja on Kaisu Lötjönen. Slovenia-Seuralla on lehden lupa julkaista artikkelin teksti seuramme nettisivulla. Arvostamme kovasti yhteistyötä ja kiitämme Savon Sanomia luvasta. Toivotamme jäsenillemme mukavia lukuhetkiä. Jutun väliotsikot ovat Slovenia-Seuran tiedotteen tekijöiden laittamia.


Professori Helmi Järviluoma pohtii, voiko teknologia sulkea aistimme ja mitä tapahtuu, jos turismi muuttaa kaikki kaupungit samanhajuisiksi.


Kaisu Lötjönen


Voiko ympäristön arvostamiseen vaikuttaa aistikokemuksilla? Kuinka erilaisia ääniä tai hajuja eri-ikäiset tai eri kulttuuritaustaiset ihmiset aistivat ja arvostavat?

Muun muassa näitä kysymyksiä Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluoma selvittää parhaillaan tutkimusryhmänsä kanssa.

Vaikka Järviluoma on erikoistunut äänimaisematutkimukseen, tuore tutkimus laajentuu myös muihin aistikokemuksiin. Niitä selvitetään keskisuurten kaupunkien asukkailta Turussa, Brightonissa Englannissa ja Ljubljanassa Sloveniassa.

– Tutkimuksessa kiinnostaa, miten aistimaisemat ovat muuttuneet 70 vuodessa ja nopeasti digitoituvassa maailmassa. Tutkimuksessa on mukana 1930-40-luvuilla syntyneitä ihmisiä sekä nuoria, suoraan digiaikaan kasvaneita, Järviluoma kertoo.


Turun ja Ljubljanan tuoksumuistot

Tutkimukseen sisältyy satoja aistimuistelukävelyitä asukkaiden kanssa. Nähtävillä on jo mielenkiintoisia tuloksia, esimerkiksi hajuaistiin liittyviä muistoja Turusta ja Ljubljanasta.

– Kaupunkeja yhdisti samanlainen likaviemärihaju 1960-luvulla. Sloveniassa on samankaltainen joki kuin Turussa Aurajoki. Siellä sosialismin jälkeinen vanha kaupunki oli hyvin voimakasarominen.

Toisaalta asukkaat ovat nostaneet esille keinotekoisia hajuja. Kun tutkija ihasteli Turun Aurajoen varrella laivaravintolasta tulevaa tervan tuoksua, palautti pitkään alueella asunut henkilö todellisuuteen.

– Iäkäs turkulainen osasi kertoa, että pylvääseen on sutaistu tervaa turistien narraamiseksi, jotta heidät saisi houkuteltua astumaan laivaan. Sloveniassa se ei onnistuisi, sillä siellä tervan hajua pidetään todella saastaisena ja vanhana hajuna. Suomalaisille tervanhajulla on enemmän nostalgista merkitystä.

Muuttaako tursimi kokemusympäristöämme? Tänä päivänä tutkittavia maita yhdistää niin sanottu Barcelona-ilmiö eli kaupunkien kehittäminen turistien ehdoilla. Tämä heijastuu jo aistimaailmaan, sillä esimerkiksi Ljubljanassa turismin kehittämiseen on otettu aistilähtöinen lähestymistapa. Se tarkoittaa alkuperäisten tuoksujen puhdistamista tai poistamista kokonaan.

– Välillä tulee mieleen, että mihin lopulta päädytään, jos kaikki kaupungit ovat toisensa kopioita ja kaikki persoonalliset piirteet hävitetään. Sellaisia kaikuja on jo kuulunut, että ihmiset eivät tunne enää kaupunkeja omakseen, Järviluoma sanoo.

Kaikissa tutkimukseen kuuluvissa kaupungeissa puolet tutkittavista henkilöistä on taiteilijoita. – Se on kiinnostavaa, että ovatko taiteilijat ihan koulutuksensakin takia harjaantuneet aistimaan ympäristöä erityisellä tavalla.


Muistot, tunteet ja äänet

Myös äänimaisemalla on tutkimuksessa suuri merkitys. Vanhempi ikäpolvi on puhunut haastatteluissa, miten 1960-luvulla hälinää oli paljon vähemmän. Moni vanhempi ihminen nosti esiin myös keskittymiskyvyn.

– He kiinnittivät erityistä huomiota siihen, miten kasvokkainen kommunikaatio ja inhimillinen äänimaisema ovat vähentyneet.

Äänillä, kuten muillakin aisteilla, on Järviluoman mukaan vahva yhteys tunteisiin ja muistoihin. Tämä näkyi myös 2000-luvun alkupuolella professorin johtamassa 100 suomalaista äänimaisemaa -projektissa, jossa kerättiin kirjoituksia itselle merkittävistä äänistä.

– 93-vuotias nainen kertoi, miten sateenropina pärekattoon on kaunein ääni, mitä hän tietää. Suomalaiset pitävät eniten laineen liplatuksista veneen laitaan, jäätyvän veden helinästä, lumen narskunnasta. Veteen, jäähän ja lumeen liittyviä ääniä oli enemmän kuin uskoimmekaan.


Ympäristökokemuksia sukupolvilta seuraaville

Järviluoma huomauttaa, että eri sukupolvilla on tärkeä tehtävä saada ympäröivistä äänimaisemista merkityksellisiä lapsille ja lapsenlapsille. Puron solinaa rakastavan isoäidin kannattaa vielä lapsenlapsi puron varrelle.

– Tärkeä osa uutta projektia on tutkia, onko olemassa ylisukupolvista tietoa. Voimmeko vaikuttaa siihen, että myös tulevat sukupolvet arvostaisivat monenlaista ympäristöä kuten luontoa ja kulttuurisesti merkittäviä paikkoja ja niihin liittyviä aistielämyksiä.

Samalla tutkijat selvittävät, miten digitalisoituminen vaikuttaa ympäristön arvostamiseen.

– Digitalisoituminen on pahimmassa tapauksessa sitä, että kuljemme silmät ja korvat kiinni emmekä opi arvostamaan ympäristöä, koska suljemme aistimme.

Yksityiselämässään Järviluomalle yksi tärkeimmistä äänistä on kuovi. Aamulenkki koiran kanssa tuo aistielämyksiin myös Nivankosken pyörteisen solinan ja rytekössä olevan valtavan linnuston.

– Siellä kuulee niin ihmeellisiä konsertteja. Joutsenia, kurkia, laulurastaita, pääskysiä ja jopa kuhankeittäjän. Kauhulla olen ajatellut, mitä siitä seuraa, jos en saisi päivittäistä annosta tätä ihanuutta.

Mihin lopulta päädytään, jos kaupungit ovat toistensa kopioita.


Palkittu professori-Helmi Järviluoma


Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen professori vuodesta 2005. Musiikkitieteen dosentti ja Professoriliiton vuoden professori 2019. Vakiinnuttanut Suomeen tiedettä ja taidetta yhdistävää äänimaisematutkimusta.


Sai aistittujen elinympäristöjen ja ylisukupolvisten ympäristösuhteiden ja niiden muutosten tutkimukseen Euroopan tutkimusneuvoston varttuneen tutkijan 1,9 miljoonan euron rahoituksen vuosille 2016-2021. Hankkeessa on mukana tutkijoita neljästä EU-maasta.

Professori Helmi Järviluoma-Mäkelän Kuva: Jefunne Gimpel Nainen ja poika kuva: Varpu Heiskanen

2 views
Tervetuloa Slovenian ystävien kasvavaan joukkoon! 

SEURAA MEITÄ:

  • Facebook Social Icon
  • Twitter Social Icon

© Slovenia-seura